Näkökulmia Iranin kauppaan – puheenjohtajan kynästä

Hukkuminen sakon uhalla kielletty

Yhdysvallat on päättänyt vetäytyä Iranin ydinohjemaa koskevasta JCPOA-sopimuksesta ja palauttaa käyttöön keskeyttämänsä toissijaiset pakotteet. Toissijaiset pakotteet ovat käytännössä lain muotoon kirjoitettuja uhkauksia siitä, että Yhdysvallat voi katkaista kaupalliset suhteet eurooppalaiseen viejään tai pankkiin, joka toimii laissa tarkoitetulla tavalla.

Toissijaisten pakotteiden uhka liittyy jatkossa (lyhyen siirtymäajan jälkeen) esimerkiksi merkittäviin liiketoimiin Iranin autoteollisuudessa ja laivanrakennusteollisuudessa. Vaikka toissijaisten pakotteiden kohteeksi joutumisen todennäköisyys on pieni, sen seuraukset olisivat käytännössä niin tuhoisat, että monet päättävät jättää riskin ottamatta ja lyödä hanskat tiskiin.

Tämä korpeaa Euroopan unionia ja sopimuksen neuvotelleita Ranskaa, Saksaa ja Britanniaa. EU katsoo, että sopimus on korvaamattoman hyödyllinen ja että Iran on noudattanut omia velvoitteitaan. Jos eurooppalaiset firmat katoavat Iranista, katoaa myös sopimuksesta Iranille koituva hyöty, eikä sen puolustaminen kansallisessa politiikassa ole enää mahdollista. Koko sopimus kaatuisi. Niinpä EU:n neuvosto on määrännyt komission toimiin, joilla eurooppalaiset houkuteltaisiin jäämään Iraniin.

Komission ehdottamista keinoista keskeinen on säätää niin sanottu antiboikottiasetus, jolla eurooppalaisia kiellettäisiin noudattamasta Yhdysvaltojen toissijaisia pakotteita. Jos niiden noudattamisesta jäisi kiinni, jäsenvaltio voisi määrätä sakon.

Suunnilleen yhtä hyödyllistä olisi taistella rikollisuutta vastaa kriminalisoimalla ryöstetyksi tuleminen tai huolehtia uimarantojen turvallisuudesta määräämällä sakot kaikille jotka hukkuvat.

Yksikään toissijaisten pakotteiden johdosta Iranin-liiketoiminnasta luopuva yritys ei muuta mieltään asetuksen johdosta, koska pakotteiden rikkomiseen liittyvät riskit ovat monta kokoluokkaa suurempia ja johtavat pahimmillaan konkurssiin. Käytännössä asetus loisikin vain yhden lisäriesan eurooppalaisille firmoille ilman, että mitään hyödyllistä saavuttaisiin.

Jos Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot todella haluaisivat suojella yrityksiä Yhdysvaltojen toissijaisilta pakotteilta, niiden tulisi ottaa kantaakseen tähän liittyviä riskejä. Komissio ehdottikin, että liiketoimien mahdollistamiseksi EIB ohjattaisiin rahoittamaan Iranin-kauppaa ja jäsenvaltioiden keskuspankit välittämään maksuja. Nämä keinot olisivatkin saattaneet auttaa – paitsi että EIB on vihjannut, että se ei voi ottaa riskiä toissijaisten pakotteiden rikkomisesta, sillä sekin on riippuvainen dollarirahoituksesta. Keskuspankit taas eivät ole reagoineet ehdotukseen millään tavoin.

Euroopan unioni katsoo, että sen ulko- ja turvallisuuspoliittisten etujen mukaista olisi, että eurooppalaiset käyvät jatkossakin Iranin-kauppaa. Suomalaisten pankkien ja viejien näkökulmasta kauppa on kuitenkin mielekästä vain, jos sen mahdollisuudet ylittävät siihen liittyvät riskit. Jos julkinen valta ei ryhdy konkreettisiin toimiin maksuliikenteen edellytysten turvaamiseksi, Iranin-kaupan riskit ja käytännön hankaluudet ovat useimmille suomalaisviejille ja erityisesti pk-yrityksille aivan liian suuria.

Sakoilla uhkaileminen on tällaisessa tilanteessa lapsellista kiukuttelua, joka ei hyödytä ketään.

Aleksi Pursiainen, Solid Plan Consulting – https://solidplan.fi

****

Kirjoittaja on pakotteisiin ja vientivalvontaan erikoistunut lakimies ja Suomi-Iran-kauppayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja