Luonnonrikkaan mantereen nuoren väestön ja kasvavan keskiluokan integroituvat markkinat houkuttelevat tuottaviin investointeihin, kun riskienhallinnan mahdollisuudet parantuvat

Pandemiasta koituneet rajojen sulkutoimet ovat kovistelleet Afrikan maiden johtajia panostamaan omiin sisämarkkinoihin. Koko mantereen vapaakauppasopimus AfCFTA käynnistyi vuodenvaihteessa. Raaka-aineiden vientiriippuvuutta ja takkuilevan pitkiä toimitusketjuja vähentämään tarkoitettu sopimus tähtää 54 kansakunnan 1,3 miljardin kuluttajan yhteismarkkinoihin pääosin kymmenessä vuodessa.                                                                       

Afrikan mantereen muiden sisäisen kaupan esteiden voittamiseen tarvitaan investointeja kuljetus- ja tietoliikenneyhteyksiin. Keskinäiskauppaa palvelisi myös poliittisten levottomuuksien ja rajabyrokratian vähentäminen. Muuten afrikkalaisten tuotteiden suurimmat vientimarkkinat pysyvät mantereen ulkopuolella. Sisämarkkinoiden tavoitteena on lähentää afrikkalaisia tuottajia oman mantereensa markkinoille, mikä olisi ekologisestikin edullisempaa.

Talouskasvunsa vahvistamiseksi Afrikka tarvitsi vapaakaupan lisäksi ainakin n. 60 miljardin euron vuosittaiset infrastruktuuri-investoinnit energia-, vesi- ja liikenneverkkoihin. IMF:n arviot viittaavat siihen, että valtioiden budjetit ovat olleet niiden tärkein rahoituslähde koko mantereella kattaen näistä investointimenoista noin kaksi kolmasosaa. Loppuosan ulkopuolisista rahoittajista merkittävimpiä ovat olleet

yksityisen sektori noin puolella (tulokkaina myös sijoitusrahastot mm. mobiiliverkkoihin, sähkön ja muun energian tuotantoon),

kehitysrahoituslaitokset (merkittäviä myös hankekehitysvaiheen riskirahoittajina sekä asiantuntija-avussa), vientiluottolaitokset ja muut monenväliset julkisen sektorin kehitysrahoittajat yli kolmanneksen osuudella ja muista huomattavimpana sekä

Kiina valtiollisesti tuettujen rahoituslaitosten luotonannolla ensisijaisesti liikenne- ja energia-aloille.

Afrikan maiden menestyminen globaalissa kilpailussa investoinneista edellyttää niiden päättäjiltä ymmärrystä riskeistä ja niiden jakamisesta yksityisen sijoittajan kannalta katsottuna.

Yksityissektorin sijoittajat hakevat riskisopeutetun tuoton kannalta katsottuna pankkien luototettaviksi ja/tai oman pääoman sijoittamiseen rahoituskelpoisia hankkeita. Olisi voitava ennakoida hankkeen valmistuttuaan tuottavan tulovirran lähteet ja määrän lisäksi varmuus ja ajoittuminen.

Sopimusvarmuuteen yltämiseksi tarvitaan lisäksi luotettava oikeudellinen riitojenratkaisumekanismi, ja tuotoille kohtuullinen verotus ja kotiuttamismahdollisuus.

Riskit olisi jaettava asianmukaisesti julkisen ja yksityisen sektorin sijoittajien kesken.

Hankekumppanien luottokelpoisuuden lisäksi valtionyritykseltä voidaan odottaa valtiontakausta ja jokaiselta oman osuutensa osaamista, taseen vahvuutta ja kykyä täyttää maksuvelvoitteensa.

Afrikassa on arvioitu, että aasialaiset Kiinan ja Intian vetovoimalla olisivat ohittaneet kauppakumppanina EU:n. Unioni pyrkii nyt lisäämään ilmasto-, työllisyys- ja tasa-arvonäkökohdat omaavia investointeja Afrikassa kasvattamalla yhdistelmärahoitusta, teknistä asiantuntijatukea hankevalmisteluun sekä takuita. Näillä halutaan parantaa riskienhallintaa sijoittajille, jotta hankerahoitus Afrikassa moninkertaistuisi yksityissektorin resursseilla. Suomalaisyrityksillekin löytyisi mahdollisuuksiin eri kohteissa tutustuttavaa verkostoa.

_______

KTL Ilkka Räisänen toimii suomalaisena Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin EBRD:n johtokunnassa. Blogin sisältö ei välttämättä edusta pankin kantaa.

Kuva: ulkoministeriö