Mielestäni olisi ihanteellisinta käydä joka vuosi reissaamassa jossain uudessa maassa tai paikassa, mutta tällä kertaa päätin matkustaa Nicaraguaan, omaan kotimaahani. Olen asunut Suomessa jo neljä vuotta, joten paluu Keski-Amerikkaan turistin roolissa oli jopa minullekin varsin eksoottinen kokemus.

Opiskelen tällä hetkellä Multilingual Management Assistant -ohjelmassa Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa, Helsingissä, joten lähdin matkaan opiskelijabudjetilla. Nicaragua on suhteellisen halpaa maa, jonka takia minulla oli mahdollisuus käydä tulivuorilla, laguuneilla ja koloniaalisissa kaupungeissa ilman, että olisin ajautunut henkilökohtaiseen konkurssiin.

Nicaraguassa minusta tuntui tosi turvalliselta kävellessäni kaduilla. Matkustaessani kaupungista toiseen käytin suosittuja ”kanabusseja” (Chicken bus), jotka ovat siis vanhoja amerikkalaisia tai kanadalaisia koulubusseja. Tämän lisäksi toinen vaihtoehto olisi ollut matkustaa matkatoimistojen tarjoamilla sukkulabusseilla. Viime vuonna Maailman talousfoorumi (World Economic Forum, WEF) listasi Nicaraguan yhdeksi Amerikan mantereen turvallisimmiksi maiksi.

Parasta matkallani oli se, kun lähdin pulkkamäkeen Cerro Negro-tulivuorelle, joka on edelleen aktiivinen. Minun siskoni sekä ruotsalaisten ja englantilaisten turistien kanssa kapusimme tulivuoren huipulle kaksi kertaa saman aamun aikana. Toisella laskukerralla olimme jo huippulaskijoita.

Cerro Negron jälkeen lähdin käymään koloniaalisessa Leonin kaupungissa, joka on myös Nicaraguan kansallisrunoilijan Ruben Darion syntymäpaikka. Häntä pidetään espanjankielisen modernismin isänä. Illastamalla vaikuttavan katedraalin edessä nauttien ilmaiseksi katutaiteilijoiden esittämästä Gigantona-tanssia, jonka juuret ulottuvat Espanjan siirtomaa-aikaan, voi aistia nicaragualaisen ilon, spontaanisuuden ja vieraanvaraisuuden.

Nicaraguassa ollessani huomasin, kuinka maa on sopeutunut reppureissaajien ja luksusmatkailijoiden kasvavaan määrään. Jopa Britannian kuninkaallisen perheen prinsessa Eugene kihlautui vastikään lomaillessaan järvien ja tulivuorien maassa.

Maan Tyynenmeren puoleisella alueella on yli 20 tulivuorta, joista 7 on aktiivisia. Nicaragua sijoittaa nykyään neljänneksi eniten geotermiseen energiaan verrattuna muihin Latinalaisen Amerikan maihin. Julkisten ja yksityisten rahoittajien sijoituksilla sekä Maailmanpankin (World Bank) ja Latinalaisen Amerikan kehityspankin (Inter-American Development Bank, IDB) tuella, maa on pystynyt hyötymään tämän energiamuodon yli 2,000 MW:n energiapotentiaalista.

Siitä lähtien, kun olen asun Suomessa, olen todellakin alkanut arvostamaan auringonvaloa. Nicaragua tarjoaa mahdollisuuden surffailuun Tyynenmeren rannikolla tai vaikka sitten Karibian rannikon koskemattomista rannoista nauttimiseen. Toisin kuin muualla Nicaraguassa, Karibian rannikolla ihmiset puhuvat englantia, koska aikaisemmin kyseinen alue oli Ison-Britannian hallinnoima siirtomaa.

Aamuinen herätys trooppisen lämpöön ja hyvän tuoksuiseen kahviin, jonka pavut ovat peräisin Mombacho tulivuoren liepeiltä tai maan pohjoisosan vuorilta, on nautinnollinen kokemus vailla vertaa. Vaikka Suomessa trooppisesta lämmöstä onkin puute, niin kotimaani laadukasta kahvia on kuitenkin onneksi saatavilla. Tamperelainen Mokkamestarit Oy myy nicaragualaista Royal Momotombo -kahvia, jonka pavut yritys ostaa nicaragualaisilta yhteistyökumppaneiltaan Nueva Segovian kaupungista.

Euroopan unionin ja Keski-Amerikan välisen vapaakauppasopimuksen ansiosta suomalaisilla yrityksillä on pääsy sijoitus- ja liiketoimintamahdollisuuksiin Nicaraguassa, jotka ovat uusiutuvan energian, koulutuksen ja infrastruktuurin aloilla.

Kävellessäni Cocibolca-järvellä ihailin sen pieniä tulivuori Mombachon purkautumisen tuotoksena syntyneitä saaria, ja ymmärsin todellakin heittäneeni talviturkkini etuaikaan tänä vuonna. Kuitenkin merkittävin asia, jonka ymmärsin matkallani oli se, että saatettuni opintoni loppuun voisin kuvitella palaavani takaisin Nicaraguaan yrittäjänä.

Kirjoittaja: Gabriela Gutiérrez M.